Kategoriat
Avaruus

ELT-teleskoopin sekundääripeili on onnistuneesti valettu

SCHOTT on saanut ESO:n ELT-teleskoopin (Extremely Large Telescope) sekundääripeilin aihion valamisen valmiiksi Mainzissa, Saksassa. Valmiina peili on halkaisijaltaan 4.2 metriä ja painaa 3.5 tonnia.

Siitä tulee tiedotteen mukaan suurin milloinkaan teleskooppiin asennettu sekundääripeili ja myös suurin ennen valmistettu kupera peili. ESO:n 39-metrin ELT-teleskoopista tuleekin lajissaan suurin milloinkaan rakennettu teleskooppi, kun se taltioi ensivalonsa vuonna 2024.

Uusi virstanpylväs on nyt saavutettu teleskoopin sekundääripeili (M2) valamisen myötä. Se on suurempi kuin useimpien nykyään käytössä olevien tutkimusteleskooppien pääpeili.

Peilin aihio on valettu materiaalimöhkäle — tässä tapauksessa keraamista Zerodur-lasia — joka sitten hiotaan ja kiillotetaan valmiin peilin aikaansaamiseksi.

Sekundääripeilin aihion tulee nyt käydä läpi hidas jäähdytysprosessi, työstöprosessi ja kuumakäsittelysarja, jotka suoritetaan tulevan vuoden aikana. Sitten se on valmis hiottavaksi täsmällisesti oikeaan muotoonsa ja kiillotettavaksi.

Tämän suorittaa ranskalainen yhtiö Safran Reosc yhdessä lisätestien kanssa (ann16045). Aihio hiotaan ja kiillotetaan 15 nanometrin tarkkuuteen (15 miljoonasosaa millimetristä) kautta koko optisen pinnan.

Kun M2-peili on valmis ja asennettu, se roikkuu ylösalaisin teleskoopin suunnattoman pääpeilin yllä ja muodostaa ELT:n uudenlaisen optisen viisipeilijärjestelmän sekondäärielementin.

Kategoriat
Avaruus

VISTA tarjoaa tietoa Pienen Magellanin pilvestä

Pieni Magellanin pilvi on huomiota herättävä galaksi eteläisen pallonpuoliskon taivaalla jopa paljaalla silmällä katsottuna. Näkyvän valon aallonpituuksilla toimivat telekoopit eivät kuitenkaan saa selvää kuvaa galaksin sisällöstä sitä peittävien tähtienvälisen tomun pilvien johdosta.

VISTA:n kyvyn havaita infrapuna-aallonpituuksia ansiosta tähtitieteilijät ovat nyt nähneet tämän naapurigalaksin tähtipaljouden paljon aikaisempaa selvemmin. Tuloksena on suurin milloinkaan Pienestä Magellanin pilvestä otettu infrapunakuva, jossa näkyy miljoonia tähtiä.

Pieni Magellanin pilvi (Pieni Magalhãesin pilvi, SMC), josta käytetään myös tunnusta NGC 292, on Linnunradan seuralaisgalaksi. Se sijaitsee Tukaanin tähdistössä, lähellään Suuri Magellanin pilvi. Molemmat galaksit on nimetty portugalilaisen löytöretkeilijän Fernão de Magalhãesin mukaan. Ne ovat osa Linnunradan ja sen suurten naapurigalaksien muodostamaa Paikallista ryhmää. Niiden yhteisnimitys on Magellanin pilvet.

VISTA-teleskooppi (Visible and Infrared Survey Telescope) suunniteltiin kuvaamaan infrapunasäteilyä. VMC-kartoitus (VISTA Survey of the Magellanic Clouds) keskittyy kartoittamaan SMC:n ja LMC:n tähtienmuodostushistoriaa sekä kartoittamaan niiden kolmiulotteisia rakenteita. VMC:n ansiosta miljoonia SMC:n tähtiä on kuvattu infrapuna-aallonpituuksilla. VMC on paljastanut, että useimmat SMC:n tähdistä muodostuivat paljon enemmän hiljattain kuin suurempien naapurigalaksien tähdet.

Kategoriat
Avaruus

VLT etsii planeettoja Alfa Centauri -tähtijärjestelmästä

ESO on ilmoittanut allekirjoittaneensa sopimuksen Breakthrough Initiatives -ohjelman kanssa Chilessä sijaitsevan VLT-teleskoopin havaintolaitteiden mukauttamisesta etsimään planeettoja läheisestä Alfa Centauri -tähtijärjestelmästä. Tällaiset planeetat saattavat olla Breakthrough Starshot -aloitteen miniatyyriavaruusluotainten aikanaan tapahtuvan laukaisun kohteena.

Sopimus ohjaa varoja ESO:n VLT-teleskooppiin (Very Large Telescope) kiinnitetyn VISIR-havaintolaitteen (VLT Imager and Spectrometer for mid-Infrared) muokkaamiseksi parantamaan suuresti sen mahdollisuuksia etsiä mahdollisesti elinkelpoisia planeettoja kiertämässä Maata lähintä tähtijärjestelmää, Alfa Centauria. Sopimus tarjoaa myös havaintoaikaa teleskoopilta huolellisen hakuohjelman suorittamiseen vuonna 2019.

Lisävauhtia tälle haulle tuo Alfa Centauri -tähtijärjestelmän kolmatta ja himmeintä tähteä, Proxima Centauria kiertämästä vuonna 2016 löydetty planeetta, Proxima b.

Sen tietäminen, missä lähimmät eksoplaneetat ovat, on suurimman mielenkiinnon kohde huhtikuussa 2016 käynnistetylle tutkimus- ja tekniikkaohjelmalle Breakthrough Starshot, joka pyrkii osoittamaan mahdolliseksi ultranopeiden, valo-ohjattujen ”nanoalusten” konseptin – luoden siten pohjaa ensimmäiselle laukaisulle Alfa Centauriin sukupolven sisällä.

Elinkelpoisen planeetan havaitseminen on suunnaton haaste johtuen planeettajärjestelmän emotähden kirkkaudesta, jolla on tapana peittää alleen suhteellisen himmeät planeetat. Yksi tapa tehdä tästä helpompaa on havaita keskipitkillä infrapunavalon aallonpituuksilla, joilla kiertävien planeettojen lämpösäteily vähentää suuresti niiden ja emotähden välistä kirkkauseroa. Jopa keskipitkällä infrapunasäteilyllä tähti on kuitenkin miljoonia kertoja krikkaampi kuin havaittavat planeetat, mikä vaatii erityisiä tekniikoita vähentämään tähden valon sokaisevaa kirkkautta.

Breakthrough Initiatives on tieteellisen ja teknologisen tutkimuksen ohjelma, jonka perusti vuonna 2015 Internet-sijoittaja ja tieteellinen hyväntekijä, Yuri Milner, tutkimaan maailmankaikkeutta, etsimään tieteellisiä todisteita Maan ulkopuolisesta elämästä ja kannustamaan julkista keskustelua planeettojen perspektiivistä.

Breakthrough Starshot on 100 miljoonan dollarin tutkimus- ja tekniikkaohjelma, jonka tarkoituksena on osoittaa mahdolliseksi uuden teknologian konsepti ja mahdollistaa ultrakeveiden, miehittämättömien avaruusalusten lento 20 prosenttia valon nopeudesta ja luoda pohjaa Alfa Centaurin ohituslennolle sukupolven sisällä.

Kategoriat
Avaruus

VISTA-kartoitus tarjoaa kaikkein yksityiskohtaisimman näkymän Orion A -molekyylipilveen lähi-infrapuna-aallonpituuksilla

Kyseinen uusi kuva on yksi suurimmista lähi-infrapuna-aallonpituuksien suuren erotuskyvyn mosaiikkikuvista, joka on otettu noin 1350 valovuoden etäisyydellä Maasta sijaitsevasta Orion A -molekyylipilvestä, joka on lähin tunnettu massiivinen tähtitehdas. Se otettiin Pohjois-Chilessä sijaitsevan ESO:n Paranalin observatorion VISTA-infrapunakartoitusteleskoopilla ja se paljastaa monia nuoria tähtiä sekä muita kohteita, jotka normaalisti ovat hautautuneina syvälle tomupilvien kätköihin.

Chilessä sijaitsevan ESO:n Paranalin observatorion VISTA-teleskoopilla otettu VISION-kartoituksen (VIenna Survey In Orion) uusi kuva on kollaashi kuvista, jotka on otettu spektrin lähi-infrapuna-alueella. Se kattaa täysin Orion A -molekyylipilven, joka on toinen kahdesta jättimäisestä molekyylipilvestä Orionin molekyylipilvikompleksissa. Orion A ulottuu noin kahdeksan astetta etelään Orionin miekkana tunnetusta alueesta.

VISION-kartoitus on tuottanut luettelon, jossa on lähes 800 tuhatta yksittäin tunnistettua tähteä, nuorta tähtimäistä kohdetta ja etäistä galaksia. Tämä edustaa parempaa syvyyttä ja kattavuutta kuin yksikään tätä aluetta aikaisemmin kartoittanut tutkimus.

VISTA näkee ihmissilmälle näkymätöntä valoa, minkä ansiosta tähtitieteilijät voivat tunnistaa muutoin tähtien lastentarhoissa piilottelevia kohteita. Näkyvän valon kuvissa näkymättömät hyvin nuoret tähdet paljastuvat, kun niitä havaitaan pitemmillä infrapuna-aallonpituuksilla, joilla niitä verhoava tomu on läpinäkyvämpää.

VISTA-luettelo kattaa sekä tuttuja kohteita että uusia löytöjä. Näihin lukeutuvat viisi uutta, nuorta tähtiehdokasta ja kymmenen galaksijoukkoehdokasta.

Muualla kuvassa on tarjolla näkymä Orion A:n tummien molekyylipilvien sisälle ja huomaamme monia piilottelevia aarteita, joihin sisältyy uusia tähtiä mahdollisesti synnyttäviä materiakiekkoja, hiljattain syntyneisiin tähtiin liitettyjä sumuja (Herbig-Haro -kohteita), pienempiä tähtijoukkoja ja jopa kaukana Linnunradan ulkopuolella sijaitsevia galaksijoukkoja. VISION-kartoituksen ansiosta on mahdollista tutkia järjestelmällisesti lähellä sijaitsevien molekyylipilvien sisällä olevien nuorten tähtien varhaisimpia kehitysvaiheita.

Kategoriat
Avaruus

Tähden nielaiseva kieppuva musta aukko selittää superkirkkaan tapahtuman

Nimen ASASSN-15lh saanut, etäisessä galaksissa nähty poikkeuksellisen kirkas valopiste kuviteltiin kirkkaimmaksi koskaan nähdyksi supernovaksi. Uudet havainnot usealta observatoriolta, ESO mukaanlukien, ovat kuitenkin nyt kyseenalaistaneet tämän luokittelun. Sen sijaan tähtitieteilijäryhmä esittää, että valonlähde oli vieläkin äärimmäisempi ja harvinaisempi tapahtuma: liian lähelle tullutta ohittavaa tähteä riekaleiksi repivä nopeasti pyörivä musta aukko.

Vuonna 2015 ASAS-SN -kartoitus (All Sky Automated Survey for SuperNovae) havaitsi nimen ASASSN-15lh saaneen tapahtuman, joka taltioitiin kaikkien aikojen kirkkaimpana supernovana eli äärimmäisen massiivisen tähden räjähdyksenä elämänsä lopussa. Se oli kaksi kertaa kirkkaampi kuin aikaisempi ennätyksenhaltija ja oli huipussaan 20 kertaa kirkkaampi kuin koko Linnunradan valoteho yhteenlaskettuna.

Israelilaisen Weizmann Institute of Science -tutkimuslaitoksen ja tanskalaisen Dark Cosmology Centre -tutkimuslaitoksen Giorgos Leloudasin johtama kansainvälinen tutkijaryhmä on nyt tehnyt uusia havaintoja noin 4 miljardin valovuoden etäisyydellä Maasta sijaitsevasta etäisestä galaksista, jossa räjähdys tapahtui ja he ovat esittäneet uuden selityksen tälle erikoiselle tapahtumalle.

Havaitsimme kohdetta 10 kuukautta tapahtuman jälkeen ja olemme päätelleet, että selitys ei varmastikaan ole poikkeuksellisen kirkas supernova. Tuloksemme antavat ymmärtää, että tapahtuman todennäköisesti aiheutti nopeasti pyörivä musta aukko, kun se tuhosi pienimassaisen tähden,” selittää Leloudas.\n\nTämän skenaaion mukaan emogalaksin keskustassa sijaitsevan supermassiivisen mustan aukon äärimmäiset painovoimavaikutukset repivät riekaleiksi liian lähelle sitä vaeltaneen Auringon kaltaisen tähden vuorovesivoimien häiriötapahtumassa, jollaisia on tähän mennessä havaittu vain noin 10 kertaa. Tapahtumasarjan aikana tähti ”spagetoitui” ja sekä törmäävän pirstalematerian shokit että kertymän tuottama kuumuus johtivat valonpurkaukseen. Tämän johdosta tapahtuma antoi hyvin kirkkaan supernovan vaikutelman, vaikka tähti ei olisi itsestään milloinkaan tullut supernovaksi alhaisen massansa johdosta.\n\nTutkimusryhmä perusti uudet johtopäätelmänsä havaintoihin valikoimalta teleskooppeja sekä maan pinnalla että avaruudessa. Näiden joukossa olivat ESO:n Paranalin observatorion VLT-teleskooppi, ESO:n La Sillan observatorion NTT-teleskooppi ja NASA:n ja ESA:n Hubble-avaruusteleskooppi. NTT-havainnot tehtiin osana PESSTO-kartoitusta (Public ESO Spectroscopic Survey of Transient Objects).\n\nHavaintoaineisto paljasti erityisesti, että tapahtumassa oli kolme erillistä vaihetta 10 kuukauden jatkohavaintojen aikana. Tämä aineisto kaikkiaan muistuttaa läheisemmin vuorovesivoimien häiriötapahtumaa kuin superkirkasta supernovaa. Supernovatapahtuman todennäköisyyttä laskevat lisäksi havaittu ultraviolettivalon uudelleenkirkastuminen ja lämpötilan kasvu. Lisäksi tapahtuman sijainti punaisessa, massiivisessa ja passiivisessa galaksissa on epätavallinen superkirkkaille supernovaräjähdyksille, jotka normaalisti tapahtuvat sinisissä, tähtiä muodostavissa kääpiögalakseissa.\n\nEmogalaksin massa viittaa siihen, että supermassiivinen musta aukko sen keskustassa on massaltaan vähintään 100 miljoonaa kertaa Auringon massainen. Tämänmassainen musta aukko ei normaalisti kykenisi hajottamaan tähtiä tapahtumahorisonttinsa ulkopuolella eli kauempana kuin raja, jonka sisältä mikään ei voi paeta sen painovoiman vetovoimaa. Jos musta aukko on kuitenkin erityinen nopeasti pyörivä niinkutsuttu Kerrin musta aukko, tilanne muuttuu ja tämä raja ei enää päde.

Kategoriat
Avaruus

Pimeä aine saattaakin olla oletettua tasaisempaa

ESO:n Chilessä sijaitsevalla VST-teleskoopilla tehdyn jättimäisen, uuden galaksikartoituksen analyysi antaa ymmärtää, että pimeä aine saattaa olla harvempaa ja avaruuteen tasaisemmin jakautunutta kuin aikaisemmin oletettiin. Kansainvälinen tutkijaryhmä käytti KiDS-kartoituksen havaintoaineistoa tutkiakseen kuinka aineen painovoimavaikutukset vaikuttivat noin 15 miljoonan etäisen galaksin valoon maailmankaikkeuden laajimmissa mittakaavoissa. Tulokset näyttävät olevan ristiriidassa Planck-satelliitin aikaisempien tulosten kanssa.

Saksalaisen, Bonnissa sijaitsevan Argelander-Institut für Astronomien Hendrik Hildebrandtin ja alankomaalaisen Leidenin observatorion Massimo Violan johtama tähtitieteilijäryhmä eri tähtitieteen laitoksista käsitteli ESO:n VST-teleskoopilla (VLT Survey Telescope) tehdyn KiDS-kartoituksen (Kilo Degree Survey) kuvia. Analyysiaan varten he käyttivät kartoituksen kuvia viidestä eri taivaan alueesta kattaen kaikkiaan noin 2200 kertaa täydenkuun kokoisen alueen käsittäen noin 15 miljoonaa galaksia.

Paranalin observatorion VST-teleskoopin ja tietokoneohjelmiston avulla ryhmä kykenivei viemään läpi yhden tarkimmista mittauksista ilmiöstä, jota kutsutaan kosmiseksi leikkaukseksi. Kyse on heikon gravitaatiolinssin hienovaraisesta muunnelmasta, jossa etäisten galaksien säteilemä valo vääristyy hieman galaksijoukkojen kaltaisten suurten ainemäärien painovoimavaikutusten johdosta.

Kosmisessa leikkauksessa maailmankaikkeuden suuren mittakaavan rakenteet, galaksijoukkojen sijaan, vääristävät valoa tuottaen vieläkin pienemmän vaikutuksen. KiDS:n kaltaisia hyvin laajoja ja syviä kartoituksia tarvitaan varmistamaan, että hyvin heikko kosmisen leikkauksen signaali on riittävän vahva mitattavaksi ja tähtitieteilijät voivat käyttää sitä kartoittamaan painovoimavaikutuksen aiheuttavan aineen jakaumaa. Tämä tutkimus käytti tätä tekniikkaa kaikkien aikojen laajimpaan taivaan alueeseen.

Mielenkiintoista kyllä, heidän analyysinsä tulokset vaikuttavat olevan ristiriidassa maailman johtavan maailmankaikkeuden perusominaisuuksia tutkivan avaruusohjelman, Euroopan avaruusjärjestön Planck-satelliitin tuloksista tehtyjen päätelmien kanssa. Erityisesti KiDS-ryhmän mittaus siitä kuinka möykkyyntynyttä materia on kautta maailmankaikkeuden — yksi kosmologian avainparametreja — on huomattavasti Planck-aineistosta johdettua arvoa alempi.

Tämä tuorein tulos antaa ymmärtää, että kosmisen verkon pimeä aine, joka käsittää noin neljänneksen maailmankaikkeuden sisällöstä, on aikaisemmin oletettua vähemmän möykkyyntynyttä

Pimeää ainetta ei ole vieläkään havaittu. Sen olemassaolo voidaan vain päätellä sen aiheuttamista painovoimavaikutuksista. Tämänkaltaiset tutkimukset ovat tällä hetkellä paras tapa päätellä tämän näkymättömän aineen muotoa, mittakaavaa ja jakaumaa.

Tämän tutkimuksen tuloksella on myös vaikutuksia laajempaan ymmärtämykseemme maailmankaikkeudesta ja siihen kuinka se on kehittynyt lähes 14 miljardia vuotta kestäneen historiansa aikana. Tällainen näennäinen ristiriita aikaisemmin vahvistettujen Planckin tulosten kanssa tarkoittaa, että tähtitieteilijöiden voi nyt olla pakko muotoilla uusiksi käsityksensä joistakin maailmankaikkeuden kehittymisen perustavanlaatuisista näkökohdista.

Kategoriat
Avaruus

NASA vie kansainväliselle avaruusasemalle peruskoululaisille suunnatun tiedeprojektin materiaalia

Cohu Experience Oy:n luoma Space Nation yhteisö tarjoa suomalaisille peruskoululaisille tiedeopetusta varten tutkimusmateriaalia, jonka tavoitteena on innostaa koululaisia tiedeopiskelusta. SpaceSeeds eli suomeksi avaruussiemenet ovat suomalaisen Space Nationin ja amerikkalaisen yhteistyökumppaninsa Edge of Spacen yhteiskampanja suomalaisille peruskouluille.

Tutkimuspaketti sisältää retiisinsiemeniä ja katkarapujen munia (artemia). Materiaali altistuu avaruuden olosuhteisiin noin kolmen kuukauden ajan. Ensi keväänä siis suomalaiset peruskoulut voivat kasvattaa näitä avaruudessa käyneitä siemeniä.

Kouluille tarjotaan avaruussiemen paketteja, joissa on vertailtavuuden vuoksi sekä avaruudessa käynyt että tavallinen siemen. Kasvatuksen jälkeen tulokset kirjataan tiedekorttiin. Tutkimuksen tarkoituksena on vertailla mahdollisia muutoksia, joita avaruuden olosuhteet aiheuttavat organismien perusrakenteisiin mm. siementen itämisajassa, koossa, muodossa ja väreissä.

Kategoriat
Avaruus

Junon lähestyessä uusia infrapunakuvia julkaistu Jupiterista

Valmistautuessaan NASA:n Juno-avaruusaluksen lähestyvään saapumiseen tähtitieteilijät ovat käyttäneet ESO:n VLT-teleskooppia saadakseen vaikuttavia uusia infrapunakuvia Jupiterista. Ne ovat osa kampanjaa, jolla luodaan suuren resolution karttoja jättiläisplaneetasta. Nämä havainnot ilmoittavat Junon tulevina kuukausina tekemästä työstä ja auttavat tähtitieteilijöitä ymmärtämään paremmin kaasujättiläistä ennen Junon lähiohitusta.

Iso-Britannian Leicesterin yliopiston Leigh Fletcherin johtama tutkimusryhmä esitti uudet kuvat Jupiterista Iso-Britannian Royal Astronomical Societyn kansallisessa tähtitieteen kokouksessa Nottinghamissa. ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) VISIR-havaintolaitteella otetut uudet kuvat ovat osa keskitettyä hanketta ymmärtää paremmin Jupiterin kaasukehää ennen NASA:n Juno-avaruusaluksen saapumista tämän vuoden heinäkuussa.

Kampanjaan on osallistunut useita teleskooppeja Havaijilla ja Chilessä, sekä harrastajatähtitieteilijöiden panostuksia ympäri maailman. Kartat eivät tarjoa vain hetkellisiä kuvia planeetasta vaan ne myös paljastavat kuinka Jupiterin kaasukehä on siirtynyt ja muuttunut Junon saapumista edeltävinä kuukausina.

Juno on NASAn New Frontiers -avaruusohjelman Jupiter-planeettaa tutkiva avaruusluotain.  Luotain nimettiin antiikin Juno-jumalattaren mukaan.

Luotain laukaistiin Atlas V-raketilla 5. elokuuta 2011 Cape Canaveral Air Force Stationin laukaisukompleksilta Floridasta. Aikataulun mukaan luotaimen pitäisi saapua Jupiteriin 4. heinäkuuta.

Luotaimen seitsemän mittalaitetta tutkivat Jupiterin rakennetta, painovoima- ja magneettikenttää ja napojen magnetosfääriä. Luotain tutkii muun muassa Jupiterin vedyn ja hapen suhdetta, mistä voidaan päätellä veden määrä, sekä selvittää Jupiterin ytimen massaa, kaasukehän lämpötilaa ja pilvien koostumusta.

Juno pyrkii luomaan kolmiulotteisia karttoja Jupiterin napojen magnetosfääristä ja revontulista. Luotaimessa on myös useita eri aaltoalueiden kameroita ja mittalaitteita. Jupiterin voimakas säteily ja magneettikenttä vaikeuttavat mittalaitteiden toimintaa.

Kategoriat
Avaruus

Eurooppalainen tähtitieteilijäryhmä sai jännittäviä havaintoja Linnunradan keskustasta

Eurooppalainen tähtitieteilijäryhmä on käyttänyt uutta GRAVITY-havaintolaitetta ESO:n VLT-teleskoopilla ja saanut havaintoja Linnunradan keskustasta yhdistämällä valoa kaikilta neljältä 8.2-metrin yksikköteleskoopilta ensimmäistä kertaa.  GRAVITY on osa VLT-interferometriä.

Yhdistämällä valoa neljältä teleskoopilta se saavuttaa saman erotuskyvyn ja paikkamittausten tarkkuuden kuin halkaisijaltaan jopa 130-metrin teleskooppi. Vastaavien erotuskyvyn ja paikkamittausten tarkkuuden parannusten — 15-kertaiset verrattuna yksittäiseen VLT:n 8.2-metrin yksikköteleskooppiin minkä ansiosta se pystyy tekemään ällistyttävän tarkkoja mittauksia tähtitieteellisistä kohteista.

Yksi GRAVITY:n päätavoitteita on tehdä yksityiskohtaisia havaintoja Linnunradan keskustan neljän miljoonan auringon massaisen mustan aukon ympäristöstä. Vaikka mustan aukon sijainti ja massa on tunnettu vuodesta 2002, tekemällä tarkkoja mittauksia sitä kiertävien tähtien liikkeistä, tähtitieteilijät voivat GRAVITY:n avulla luodata mustaa aukkoa ympäröivää painovoimakenttää ennenäkemättömän yksityiskohtaisesti, mikä tarjoaa ainutkertaisen testin Einsteinin yleiselle suhteellisuusteorialle.

Tutkimusryhmä on käyttänyt havaintolaitetta havaitakseen nimellä S2 tunnettua tähteä sen kiertäessä galaksimme keskustan mustaa aukkoa vain 16 vuoden jaksolla.

Vuonna 2018 tähti S2 kulkee radallaan lähimpänä mustaa aukkoa, vain 17 valotunnin päässä siitä, lähes 30 miljoonan kilometrin tunnissa nopeudella, tai 2.5% valonnopeudesta.

Kategoriat
Avaruus

Odottamattoman paljon jättiläisplaneettoja tähtijoukossa

Kansainvälinen tähtitieteilijäryhmä on havainnut, että Messier 67 -nimisessä tähtijoukossa on paljon odotettua enemmän kuumiksi Jupitereiksi luokiteltuja planeettoja. Tämä odottamaton tulos saatiin käyttäen useita teleskooppeja ja havaintolaitteita. Niiden joukossa oli ESO:n La Sillan observatoriolla Chilessä sijaitseva HARPS-spektrograafi. Tähtijoukon tiheämpi ympäristö saa aikaan enemmän vuorovaikutuksia planeettojen ja lähitähtien välillä, mikä saattaa selittää kuumien Jupiterien ylijäämän.

Garchingissa Saksassa toimivan Max-Planck-Institut für extraterrestrische Physik -tutkimuslaitoksen tutkija Roberto Saglian ja ESO:n Luca Pasquinin johtama chileläis-brasilialais-eurooppalainen tutkimusryhmä käytti useita vuosia kerätäkseen suuren tarkkuuden havaintoja 88 tähdestä joukossa Messier 67 [1]. Tämä avoin tähtijoukko on jokseenkin saman ikäinen kuin Aurinko ja on ajateltu aurinkokunnan kehittyneen vastaavanlaisessa tiheässä ympäristössä.

Tutkimusryhmä käytti HARPS:ia muiden havaintolaitteiden ohella etsiäkseen lyhyillä kiertoradoilla olevien, kuumina Jupitereina tunnettuun planeettojen luokkaan kuuluvien jättiläisplaneettojen tunnusmerkkejä toivoessaan näkevänsä tähdissä läheisellä kiertoradalla olevan massiivisen kappaleen aiheuttamaa, paljastavaa ”huojuntaa”. Tämä kuuman Jupiterin tunnusmerkki on nyt havaittu kaikkiaan kolmella tähtijoukon tähdellä aikaisempien, useita muita planeettoja käsittäneiden todisteiden lisäksi.

Kuuma Jupiter on jättimäinen eksoplaneetta, jonka massa on yli kolmasosa Jupiterin massasta. Ne ovat ”kuumia”, koska ne kiertävät lähellä emotähteään, mihin viittaa kiertoaika, joka on alle kymmenen päivän mittainen. Tämä eroaa huomattavasti oman aurinkokuntamme Jupiterista, jonka vuosi kestää noin 12 Maan vuotta ja joka on paljon Maapalloa kylmempi.

Messier 67:n kaltaisessa tähtijoukossa, jossa tähdet ovat paljon keskimääräistä tiheämmässä, tällaiset kohtaamiset olisivat paljon yleisempiä, mikä selittäisi sieltä löydettyjen kuumien Jupiterien suuren määrän.