Kategoriat
Avaruus

VISTA tarjoaa tietoa Pienen Magellanin pilvestä

Pieni Magellanin pilvi on huomiota herättävä galaksi eteläisen pallonpuoliskon taivaalla jopa paljaalla silmällä katsottuna. Näkyvän valon aallonpituuksilla toimivat telekoopit eivät kuitenkaan saa selvää kuvaa galaksin sisällöstä sitä peittävien tähtienvälisen tomun pilvien johdosta.

VISTA:n kyvyn havaita infrapuna-aallonpituuksia ansiosta tähtitieteilijät ovat nyt nähneet tämän naapurigalaksin tähtipaljouden paljon aikaisempaa selvemmin. Tuloksena on suurin milloinkaan Pienestä Magellanin pilvestä otettu infrapunakuva, jossa näkyy miljoonia tähtiä.

Pieni Magellanin pilvi (Pieni Magalhãesin pilvi, SMC), josta käytetään myös tunnusta NGC 292, on Linnunradan seuralaisgalaksi. Se sijaitsee Tukaanin tähdistössä, lähellään Suuri Magellanin pilvi. Molemmat galaksit on nimetty portugalilaisen löytöretkeilijän Fernão de Magalhãesin mukaan. Ne ovat osa Linnunradan ja sen suurten naapurigalaksien muodostamaa Paikallista ryhmää. Niiden yhteisnimitys on Magellanin pilvet.

VISTA-teleskooppi (Visible and Infrared Survey Telescope) suunniteltiin kuvaamaan infrapunasäteilyä. VMC-kartoitus (VISTA Survey of the Magellanic Clouds) keskittyy kartoittamaan SMC:n ja LMC:n tähtienmuodostushistoriaa sekä kartoittamaan niiden kolmiulotteisia rakenteita. VMC:n ansiosta miljoonia SMC:n tähtiä on kuvattu infrapuna-aallonpituuksilla. VMC on paljastanut, että useimmat SMC:n tähdistä muodostuivat paljon enemmän hiljattain kuin suurempien naapurigalaksien tähdet.

Kategoriat
Avaruus

VISTA-kartoitus tarjoaa kaikkein yksityiskohtaisimman näkymän Orion A -molekyylipilveen lähi-infrapuna-aallonpituuksilla

Kyseinen uusi kuva on yksi suurimmista lähi-infrapuna-aallonpituuksien suuren erotuskyvyn mosaiikkikuvista, joka on otettu noin 1350 valovuoden etäisyydellä Maasta sijaitsevasta Orion A -molekyylipilvestä, joka on lähin tunnettu massiivinen tähtitehdas. Se otettiin Pohjois-Chilessä sijaitsevan ESO:n Paranalin observatorion VISTA-infrapunakartoitusteleskoopilla ja se paljastaa monia nuoria tähtiä sekä muita kohteita, jotka normaalisti ovat hautautuneina syvälle tomupilvien kätköihin.

Chilessä sijaitsevan ESO:n Paranalin observatorion VISTA-teleskoopilla otettu VISION-kartoituksen (VIenna Survey In Orion) uusi kuva on kollaashi kuvista, jotka on otettu spektrin lähi-infrapuna-alueella. Se kattaa täysin Orion A -molekyylipilven, joka on toinen kahdesta jättimäisestä molekyylipilvestä Orionin molekyylipilvikompleksissa. Orion A ulottuu noin kahdeksan astetta etelään Orionin miekkana tunnetusta alueesta.

VISION-kartoitus on tuottanut luettelon, jossa on lähes 800 tuhatta yksittäin tunnistettua tähteä, nuorta tähtimäistä kohdetta ja etäistä galaksia. Tämä edustaa parempaa syvyyttä ja kattavuutta kuin yksikään tätä aluetta aikaisemmin kartoittanut tutkimus.

VISTA näkee ihmissilmälle näkymätöntä valoa, minkä ansiosta tähtitieteilijät voivat tunnistaa muutoin tähtien lastentarhoissa piilottelevia kohteita. Näkyvän valon kuvissa näkymättömät hyvin nuoret tähdet paljastuvat, kun niitä havaitaan pitemmillä infrapuna-aallonpituuksilla, joilla niitä verhoava tomu on läpinäkyvämpää.

VISTA-luettelo kattaa sekä tuttuja kohteita että uusia löytöjä. Näihin lukeutuvat viisi uutta, nuorta tähtiehdokasta ja kymmenen galaksijoukkoehdokasta.

Muualla kuvassa on tarjolla näkymä Orion A:n tummien molekyylipilvien sisälle ja huomaamme monia piilottelevia aarteita, joihin sisältyy uusia tähtiä mahdollisesti synnyttäviä materiakiekkoja, hiljattain syntyneisiin tähtiin liitettyjä sumuja (Herbig-Haro -kohteita), pienempiä tähtijoukkoja ja jopa kaukana Linnunradan ulkopuolella sijaitsevia galaksijoukkoja. VISION-kartoituksen ansiosta on mahdollista tutkia järjestelmällisesti lähellä sijaitsevien molekyylipilvien sisällä olevien nuorten tähtien varhaisimpia kehitysvaiheita.

Kategoriat
Avaruus

VISTA-teleskooppi löysi Linnunradasta uuden alueen

ESO:n Paranalin observatorion VISTA-teleskooppia käyttävät tähtitieteilijät ovat löytäneet aikaisemmin tuntemattoman alueen Linnunradasta. Kartoittamalla kefeideiksi kutsuttujen kirkkaudeltaan muuttuvien tähtien sijainteja löytyi keskuspullistuman tiheiden tomupilvien peittämä nuorten tähtien kiekko.

Analysoimalla kartoituksen aineistoa tähtitieteilijät löysivät 655 kefeideiksi kutsuttujen muuttuvien tähtien luokan ehdokasta. Nämä tähdet laajenevat ja kutistuvat aikajaksoissa, jotka voivat olla mitä tahansa muutamasta päivästä kuukausiin koko jakson läpikäymiseksi, ja niiden kirkkaus muuttuu niiden niin tehdessä.

Tutkimusryhmä keräsi tietoa näiden 35 klassisen kefeidin kirkkaudesta, ja sykkimisjaksosta sekä päätteli niiden etäisyydet. Niiden sykkimisjakso on hyvin tarkkaan sidoksissa niiden ikään ja paljasti siten niiden yllättävän nuoruuden.

Näiden klassisten kefeidien iät tarjoavat vankkaa näyttöä siitä, että Linnunradan keskusosiin on muodostunut jatkuvasti uusia tähtiä viimeisten 100 miljoonan vuoden aikana, mitä ei aikaisemmin ole pystytty vahvistamaan. Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa kartoitusaineiston käsittämä merkittävä löytö.

Lisätutkimuksia tarvitaan nyt selvittämään syntyivätkö nämä kefeidit lähellä nykyistä sijaintiaan vai saivatko ne kenties alkunsa ulompana galaksissa. Niiden perusominaisuuksien, vuorovaikutusten ja kehityksen ymmärtäminen on avain pyrkiessämme ymmärtämään Linnunradan kehitystä ja galaksien kehitysprosesseja yleisesti.